Maija rakastaa myrskyävää merta, kunhan vain kaikki rakkaat ja vene ovat turvassa. Kuva: Petteri Tuurnala

Kuninkaansaaren Maijan sydän sykkii saaren luonnolle ja historialle. Lempeä ja temperamenttinen nainen tuntee saarensa parhaat sienipaikat ja kätketyimmät mäyränkolot. Luonnonvoimat ovat alati saarelaisen elämässä läsnä. Luoteismyrskyt ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen häneen. Maija toivoo, että Valli- ja Kuninkaansaarelle myönnettäisiin pian luonnonsuojelualueen status.

Maija Tuurnalan sydän sykkii vahvasti saaristolle ja etenkin Kuninkaansaarelle, jossa hän on viettänyt lähes koko elämänsä. Hän tarjoaa miehensä, Petterin kanssa kesäkaudella matkailupalveluja saarella vieraileville. Heidän muhevalöylyistä saunaansa saa vuokrata kesälauantaisin ja lisäksi heillä on pieni näyttelytila ja puoti liiterissä heidän mökkinsä pihapiirissä. He tarjoavat myös aktiviteetteja lapsiperheille ja leikkimielisille – liiteripihalla voi pelata Mölkkyä, heittää tikkaa tai harrastaa vaikkapa ”paalutennistä”. Maija pitää tärkeänä, että saarilla on tarjolla myös ilmaispalveluita ja siksi näitä pelejä voi lainata kuluitta.

Maijan_mökki1_210818
Maijan perheen kauniilla hirsimökillä on pitkä historia.

Tapasin Maijan metrossa matkalla Helsingin keskustaan ja kauppatorin rantaan, josta JT-Linen vesibussilla matkasimme Vallisaareen ja Kuninkaansaareen. Viereeni istahti punaiseen neuleeseen pukeutunut iloisesti hymyilevä nainen, jolla oli kesäisen fuksianväriset huulet ja pitkiä hiuksia rennolla nutturakampauksella kannatteli hauskasti lyijykynä. Tästä persoonallisesta ja raikkaasta naisesta oli heti helppo pitää. Ensi hetkestä lähtien tuli sellainen tunne kuin olisimme tunteneet aina. Juttua riitti molemmin puolin.

Merimatka taittui kauniissa säässä ja iloisen lämpimässä seurassa joutuisasti. Perillä Vallisaaressa liityin mukaan ryhmään, jota Maija opasti. kiertelin heidän mukanaan, kunnes ryhmäläiset kiiruhtivat takaisin mantereelle sorviensa ääreen. Me jatkoimme Maijan kanssa matkaamme hänen viehättävään kotiinsa, Kuninkaansaareen.

Miten Maijasta tuli Kuninkaansaaren Maija?

Kuninkaansaaren talo on Maijalle enemmän kuin mökki – se on enemmän koti kuin heidän kaupunkiasuntonsa.

– Olen ollut täällä ihan vauvasta saakka. Isäni hankki käyttöoikeuden tähän vanhaan venäläisten rakentamaan mökkiin 1970-luvun alussa. Olen tarinan mukaan saanut alkuni tällä saarella saman vuosikymmenen lopulla, sanoo Maija veikeästi hymyillen.

Maija_matolla1_210818
Maijan mies ripusti vaimolleen haaveilupaikan kallion ja männyn väliin.

Maijan isän jäätyä eläkkeelle joutui perhe jättämään rakkaan mökkinsä. Paikka jäi Merivoimien Tutkimuslaitoksen käyttöön, jonka johtajana Maijan isä oli toiminut. Näin Tuurnalat saivat viettää Kuninkaansaaren mökissä aikaa silloin kun siellä ei ollut muita.

– Sittemmin olemme mieheni kanssa siirtyneet tänne saaren talonmiehiksi. Teemme töitä Metsähallitukselle. Mieheni tekee huolto- ja valvontatöitä ja kunnostaa tätä vanhaa hirsitaloa. Minä teen opastuksia, ja me ylläpidämme pientä putiikkia liiterissä. Lisäksi vuokraamme saunaamme matkailijoille. Yritämme olla mahdollisimman yleishyödyllisiä.

Maija perheineen viettää saarella lähes koko vuoden. Vain kelirikkoaikana, joulukuusta huhtikuuhun, he asuvat mantereella.

Maija on 80-prosenttisesti saariluonnon tulosta

Maija_kuuntelee_kalliota4_210818
Auringon lämmittämän rantakallion sydämen sykkeen voi kuulla, jos vain malttaa keskittyä ja kuulostella.

Maija kertoo, että saaren luonto on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on – yhtaikaa vahvan ja herkän.

– Olen monesti sanonut, että tämä saari hengittää ja sen sydän lyö. Kun makaa tuolla sileällä ikiaikaisella rantakalliolla ja painaa korvansa sitä vasten, pystyy melkein kuulemaan saaren sydämen lyönnit. En osaa ajatella, millainen olisin ilman tätä saarta. 80 prosenttia minusta on tämän saaren tuotosta ja 20 prosenttia muuta. Olisin ihan erilainen ihminen ilman tätä saariluontoa, paljon huonompi ihminen, sanoo Maija nauraen.

Maija kertoo olevansa vähän hömppä, rönsyilevä, jolla on aika usein jalat hieman irti maasta.

– Kyllä minulla tarvittaessa jalat pysyvät maassakin. Olen myös aika eloisa ja kova puhumaan. Tulistun myös helposti, mutta lepyn nopeasti. Minut saa suuttumaan epäoikeudenmukaisuus ja jos esimerkiksi ympäröivää luonto ei kunnioiteta, silloin minut saa silmilleen. Jo lapsena purin yhtä luokkakaveripoikaa, koska hän alkoi kaataa nuorta koivua ihan kaatamisen ilosta. Kun hän ei uskonut kieltojani, minä purin häntä, muistelee Maija.

Saarten sadat tarinat

Maijan elämä saaressa on ollut hyvin erilaista verrattuna kaupunkilaislasten elämään. Saaressa hän on voinut kirmailla pitkin metsiä ja kallioita vapaana luontoa tutkien ja sen suuruutta ja voimaa ihaillen ja hämmästellen

Meri ja luonnonvoimat ovat sanelleet kuninkaansaarelaisten elämää ja se onkin tarjonnut heille mieleenpainuvimmat ja voimakkaimmat muistot.

Luodetuuli2_210818
Luodetuuli, joka kuvaus- ja haastattelupäivänä oli vielä kohtalaisen maltillinen, voi Kuninkaansaarella yltyä jopa vaaralliseksi.

– Muistan muutamat myrskyt ehkä vähän liiankin hyvin. Yksi paha luodemyrsky sattui ollessani vielä pieni lapsi. Tuuli alkoi painaa venettämme kivilaituria vasten ja veneemme oli hajota täysin. Isäni joutui ihan käsivoimin olemaan veneen ja laiturin välissä ja hän oli vähällä liiskaantua. Äitini joutui hakemaan juosten apua Vallisaaren puolelta asuvilta vartijoita, jotka tulivat hinaamaan veneemme turvaan. Muistan vieläkin sen kauhun tunteen seistessäni pimeällä laiturilla keskellä yötä, kun pelkäsin isäni kuolevan. Vieläkin tulee ihan kuristava olo kurkkuun muistellessani tapahtumaa, sanoo Maija.

Saaressa Maija on saanut olla kontaktissa eläimiin ihan eri tavalla kuin jos hän olisi aina asunut kaupungissa. Kohtaamisia on ollut niin hirvien kuin mäyrienkin kanssa.

– Mäyrät ovat sympaattisia otuksia ja meidän hyviä ystäviämme. Nytkin ne käyvät tuossa syömässä omenapuustamme omenoita. Minusta se on jotenkin mukava ajatus, että ne menevät kohta talviunilleen meidän omenoita mahoissaan.

Maija kertoo, että saarella on hyvin erikoinen tunnelma, kun rauhoittuu kaikista päivän askareista ja jää kuuntelemaan saarta. Saarten historia onkin hyvin värikäs ja verinen.

– Olen joskus vitsaillut, että täällä liikkuu vanhojen lampaiden haamuja. Voihan se olla, että ne eivät ole ihmisten haamuja lainkaan, sanoo Maija nauraen.

Päätön_eversti_JukkaTolin
Aarresaarten toinen opas Jukka Tolin on kohdannut päättömän everstin ja sai sen jopa tallennettua kameralleenkin. Uskaltaisitko lähteä pimeänä syysyönä etsimään everstiä…? Kuva: Jukka Tolin

Maija ei ole koskaan törmännyt Vallisaaren päättömään everstiin.

– Kun pimeänä syysyönä kävelee lehmuskujaa pitkin, niin kyllä siinä hymy hyytyy eikä tee mieli vitsailla asiasta.

Kuninkaansaari ei koskaan lähde Maijasta

Maijalle Kuninkaansaari on enemmän koti kuin mikään muu paikka koskaan on ollut tai tulee olemaan. Hän tuntee saaren jokaisen männyn ja kiven. Hän tietää missä pesivät lokit ja missä ovat mäyrien kolot. Hän tuntee myös saaren parhaat sieni- ja marjapaikat.

– Tämä on niin vahvasti minun kotisaareni. Siihen toki liittyy myös se seikka, että lapsuudessani tämä oli suljettu saari. Täällä liikkuivat vain me ja vartijat. Nythän saaren luonne on erilainen, kun täällä kulkee matkailijoita.

Maija_kalliolla2_210818
Kallion kainalossa on turvallista pohtia tulevaa tai vain nauttia kulloisestakin hetkestä.

Maija on hyvin tyytyväinen siitä, että saarella vierailijat osaavat kunnioittaa saarten erikoisluonnetta ja niiden luontoa. HSL on pohtinut avaavansa oman lauttayhteytensä saarille.

– Toisaalta julkinen vesibussiliikenne toisi lisää vierailijoita ja tuloja saarille niiden kunnostustöitä varten. Toivottavasti tänne ei kuitenkaan alkaisi ilmestyä kaljaporukoita, jotka eivät välitä saarten luonnosta. Nyt kun tänne on maksullinen vesibussiliikenne, tulee saarille sellaisia vierailijoita, joita näiden saarten luonto ja historia oikeasti kiinnostavat.

Maija kertoo Kuninkaansaaren olevan niin rakas, että hän ei edes pysty kuvittelemaan tilannetta, ettei pääsisi enää saareen.

– Olisin murtunut, aika iso pala vietäisiin minusta. En varmaan kykenisi enää menemään näiden saarten ohi. Minä en edes pysty puhumaan tästä, sanoo Maija ääni väristen.

– Minä toivon, että olemme osoittaneet kuinka hyödyllisiä ja tarpeellisia me täällä olemme ja miten erilaista on kertoa tästä paikasta ihmisille ja vetää vierailijoille opastettuja kierroksia, kun omat juuret ja historia ovat täällä saaressa.

Kunkun_uimaranta_210818
Saariparin ainoa uimaranta löytyy Maijan perheen kodin läheltä Kuninkaansaaresta. Se täytyy minun kyllä ensi kesänä testata, mikäli en sitten tee nyt syyskuussa uutta visiittiä ja rohkaistu syysuinnille.

Maijan suurin toive on, että saarten kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja kivilaiturit nopeasti pelastettaisiin. Monet ammusvarastot ja tykkipatterit kaipaisivat myös oikeanlaista ylläpitoa. Hän toivoo myös, että Kuninkaansaari todellakin saisi säilyä luontokohteena ja rauhoittumisen paikkana, niin kuin saarten kaavaluonnoksessa nyt on. Siinä suurin osa saarista on merkitty luonnonsuojelualueeksi.

– Muistuttaisin matkailijoita pysymään merkityillä reiteillä ja jos sattuu löytämään omituisen esineen, on syytä heti ilmoittaa siitä, sillä täällä on edelleen räjähtämättömiä ammuksia. Lisäksi toivon ihmisten noudattavan ehdotonta tulentekokieltoa, sillä täällä maastopalo leviää nopeasti ja räjähtämättömien ammusten vuoksi metsäpalo voi olla erittäin vaarallinen, ohjeistaa Maija.

Juttutuokio Maija kanssa on ollut antoisa, ja aika on kulunut nopeasti. Luon vielä viimeisen silmäyksen luoteistuulen vaahdottamaan mereen ennen kuin lähdemme tallustamaan takaisin Vallisaareen ja vesibussille. Samalla vilkaisen Maijaa. Minulle tulee mieleen yksi erittäin vahva tunne ja ajatus hänestä – Maija Tuurnala on yhtä kuin Kuninkaansaari, saari ei lähde hänestä koskaan.

Teksti ja kuvat: Taina Tervo
Päättömän everstin kuva: Jukka Tolin
Maijan myrskykuva: Petteri Tuurnala

SAARIPARIN RUOKAPAIKAT JA KAHVILAT:

VESIBUSSIEN AIKATAULUT:

LISÄTIETOA VALLI- JA KUNINKAANSAARESTA:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s